"Ollaan pitkällä monessa asiassa. Mutta että ihminen on jäänyt siinä monesti hiukan huomiotta. Tai vähälle.”
Kun mies on noin kuusikymmentävuotias hän saattaa menettää lähes kaiken: kodin, avioliiton, työn ja tomaattien viljelyn. Tilanteeseen voi tietysti suhtautua hyvin monella tapaa. Raine Kukkia antaa muutosten tuulten puhaltaa ja kuljettaa hänet toiseen kaupunkiin, uusien haasteiden ja ihmisten pariin. Hän yrittää voittaa vastoinkäymiset, yksinäisyyden ja elintason jyrkän laskun, iloisella ja luottavaisella elämänkatsomuksella, hyvällä käytöksellä, ahkeruudella ja nöyryy-dellä, välittämällä kanssaihmisistään, tarjoamalla tilanteen vaatiessa apuaan. Näin Raine Kukkia tulee auttaneeksi ihmisiä ympärillään, hän on eleetön päähenkilö, joka vaikuttaa hieman sivussa, mutta kaikkeen ja kaikkiin.
Raine Kukkia jättää maailmaan ja ihmisiin itseään suuremman jäljen: halun elää, kasvaa ja jurottaa, lentää kun on lentoaika.
Ihmisellisen käsitteeseen sisältyy ajatus elämän arvosta ja arvokkuudesta kanssaihmisen ominaisuutena. Se hylkii nykyaikaista yksin pärjäämisen ja kilpailun kulttuuria, jossa kiinnostavia ovat vain nuorekkaat voittajat.
(Lähde; Tampereen Työväen Teatteri 2013)